Riippuvuus

Riippuvuus käsitteestä on yhtä monta näkemystä ja tulkintaa kuin on näkijää ja tulkitsijaakin. Toki riippuvuusaihetta ja sen syntyä sekä olemusta on paljon tutkittu ja monista asioista ollaan yksimielisiä. Tässä ei ole nyt tarkoitus käydä analyyttisen syväluotaavasti riippuvuuden perusolemukseen, vaan tiivistetysti ja ymmärrettävällä kielellä välittää lukijalle kuva riippuvuudesta pohjautuen omakohtaiseen sekä satojen riippuvuudesta kärsivien ihmisten kokemukseen ja tapaamiseen.

Hyvä uutinen on se, että riippuvuuksista voi todellakin vapautua. Ja tämä on todellinen toivon sanoma riippuvuuksien kanssa kamppailevalle.

Tavallisimmin riippuvuudet luokitellaan fysiologisiin ja psyykkisiin riippuvuuksiin. Esimerkiksi alkoholi ja erilaiset päihteet kuuluvat fysiologisiin riippuvuuksiin. Jälkimmäiseen kuuluvat mm. Internet- ja peliriippuvuus. Riippuvuudet ruokkivat usein toisiaan: peliriippuvuus saattaa johtaa samanaikaiseen päihderiippuvuuteen tai päinvastoin. Yhtäaikaisesti voi näin olla osallinen sekä fysiologisesta että psyykkisestä riippuvuudesta. Erilaisia riippuvuuksia on monia, esimerkiksi seksiriippuvuus, syömisriippuvuus, työriippuvuus ja läheisriippuvuus.

Lyhyesti määriteltynä riippuvuus on ihmisellä hallitsematon tila, jossa henkilö kokee jatkuvasti kasvavaa halua ja ylikorostunutta pakonomaista tarvetta päästä osalliseksi addiktion kohteesta eli riippuvuuden aiheuttajasta.

Riippuvuudesta osalliseksi pääseminen jättää kuitenkin ihmisen aina tyydyttämättömäksi ja tyhjäksi. Jokainen kerta saa henkilön tarvitsemaan riippuvuuden kohdetta lisää Usein puhutaan ensin henkilön kohdalla esiintyvästä ongelmasta ja sen jälkeen asteittaisesta siirtymisestä riippuvuuteen. Esimerkiksi uhkapelit tai päihteet voidaan luokitella ongelmaksi silloin, kun ne aiheuttavat ongelmia pääasiassa henkilölle itselleen. Riippuvuudesta voidaan alkaa puhua, jos henkilön pakkomielteisyys ja ehdoton tarve toteuttaa haluaan on alkanut aiheuttaa ongelmia myös henkilön ympärillä oleville ihmisille.

Kaikkialla yhteiskunnassa ei ole ymmärretty eikä tunnustettu, että riippuvuudessa on kyse vakavasta sairaudesta. Riippuvuus on yksi sairaus monien muiden sairauksien joukossa.

Kuumesairas vuodepotilas ei kykene päivittäisiin askareisiin. Hänen ei myöskään odoteta suoriutuvan sellaisista. Myöskään riippuvuuteen sairastunut henkilö ei kykene suoriutumaan päivittäisistä koulu- tai työtehtävistä. Hän on kyvytön hoitamaan ihmissuhteitaan tai taloudellisia velvoitteitaan. Riippuvuuteen sairastunut henkilö ei pysty tekemään rationaalisia ratkaisuja elämässään, siksi häneltä ei tule myöskään odottaa tai vaatia sellaisia.

Riippuvuuteen sairastuneen henkilön tunnemaailmassa on usein tapahtunut suuria vahinkoja. Arvomaailma, siteet sekä sitoumukset lähimmäisiin ja ympäristöön ovat järkkyneet.

Riippuvuuteen sairastuneilla on usein usealla eri elämänhallintaan liittyvällä alueella ongelmia. Koska emme välittömästi tiedä taakan kokonaispainoa, on kaikin tavoin vältettävä lisäämästä kuormaa riippuvuuteen sairastuneelle. Särkyneitä on kohdeltava hiljaa ja varovasti. Riippuvuus ei ole syntynyt ja elänyt sosiaalisessa tyhjiössä. Siksi ympäristötekijöillä ja sairastuneen lähimmäisillä, jotka ovat mahdollistaneet riippuvuuden kehittymisen, on merkittävä osuus myös tervehtymisprosessissa.

Kenestä sitten tulee riippuvainen? Jokaisella meistä on luontojaan taipumuksia eriasteisiin riippuvuuksiin. Mitään ns. riippuvuuspersoonallisuutta ei kuitenkaan ole olemassa. 

On monia tekijöitä, jotka altistavat riippuvuuksille, aina varhaislapsuudesta asti. Eksyneen ihmisen ensimmäinen tehtävä ei kuitenkaan ole selvittää ”miten minä tähän olen tullut?”, vaan ”missä minä olen?”  Katsottuasi sivun peliriippuvaisen tuntomerkkejä sinun on myönnettävä,

ettei meistä kukaan ole luonnostaan vastustuskykyinen riippuvuuden syntymiselle. Turvalliset ja ehjät kasvuolosuhteet sekä ympäristö elämän aikana ovat tärkeä silta, mutta eivät auta meitä putoamasta sillalta, sairastumasta riippuvuuksiin.

Valtaosa riippuvuuteen sairastuneista henkilöistä tiedostaa riippuvuutensa. Ongelmaksi tulee tunnustaminen. Tunnustaminen on avainsana ja kaiken lähtökohta matkalla vapauteen.

Käännekohdaksi tulee hetki, jolloin riippuvuuteen sairastunut ihminen on valmis tunnustamaan oman avuttomuutensa sairauden edessä ja pyytämään apua. Sama pätee myös sairastuneen läheisiin ja sidosryhmiin, jotka ovat tekemisissä riippuvuudesta kärsivän henkilön kanssa. Ensimmäinen askel matkalla vapauteen riippuvuuksista on otettu, kun aseet on laskettu, naamarit riisuttu, taistelut tuulimyllyjä vastaan lopetettu ja tunnustettu: ”Yksin en jaksa, olen voimaton”.

Huomattuaan itsehallintansa ja arvostelukykynsä pettäneen ihmisen valtaa usein häpeän, syyllisyyden ja kelpaamattomuuden tunne. Hyvä uutinen on jälleen:

”Sinä kelpaat”!

Olla irti riippuvuuksista on eri asia kuin olla vapaa hallitsevista riippuvuuksista. Koira voi olla aidatussa pihassa irti hihnasta ja remmeistä, olematta vapaa. Vapaus ei ole tarkoin vartioituja ja säädeltyjä olosuhteita. Vapaus merkitsee paljon enemmän kuin vain olla irti. Vapauteen ei sisälly pelkoa, jonka uudelleen kytkemismahdollisuus tuo riippuvuudesta irti päässeelle henkilölle. Riippuvaisuudesta vapautettu ihminen voi turvallisin mielin, ilman pelkoa ja ahdistusta kohdata ympäristötekijöitä, jotka aikaisemmin olivat kytkeneet hänet riippuvuuden kahleisiin.

Jos epäilet olevasi riippuvainen tai epäilet lähipiirissäsi merkkejä riippuvaisuudesta, älä hukkaa hetkeäkään. Jokainen sekunti on mittaamattoman arvokas.

Teksti: riippuvuusasiantuntija Mika Petälä, 2007 julkaisija: Mikacon

Tiedustelut: mika.petala@mikacon.com Artikkelia ei saa kopioida eikä käyttää uuden artikkelin lähdeaineistona ilman mainintaa lähteestä. Tulostaminen ja edelleen jakaminen ei kaupallisiin tarkoituksiin, lähde mainiten on sallittua.